lauantai 15. kesäkuuta 2013

Todd Wheatland & D. Zachary Misko - The New Rules of Recruiting

Aika pitkään siinä meni, mutta nyt tuli ensimmäinen täysin käyttökelvoton kirja vastaan. Uskoin pelkästään kirjoittajien tarjoamien kriitikoiden mielipiteisiin ja ostin Amazonista kirjan, jossa ei ollut yhtään käyttäjäarvostelua. Oppimiskokemus tämäkin, toisaalta.

The New Rules of Recruiting lupaa tajunnanräjäyttävän päräyttävän uutta kamaa rekrytointisektorilta. Maailma on muuttunut! Kilpailijat häviää kauas horisonttiin, ellet välittömästi ota huomioon näitä mielettömiä uusia juttuja.

Kirjan sisällön voisi tiivistää seuraavasti:

  • Y-sukupolvi on erilainen kuin suuret ikäluokat!
  • Työnhakija voi nykyään peräti googlata työnantajan, joten rekrytoija ei enää ole ainoa tietolähde! 
  • Rekrytoijan kannattaa kasata itselleen verkostoa, esim. bloggaamalla.
Että semmoista päräyttävää.

Kirja on vain n. 100 sivua pitkä ja tuntuu muutenkin pelkältä prologilta. Parempi kirja olisi tiivistänyt koko tämän kirjan sisällön 40 sivuun ja sen jälkeen jatkanut 200 sivua sitä oikeaa asiaa. Tne New Rules of Recruiting taas pudottaa pallon täysin kesken.

TÄRPIT

Sosiaalista mediaa voi käyttää tehokkaana rekrytointikanavana. Aika itsestäänselvää toki ok, mutta ihan hyvänä pointtina kirjassa kehotettiin suhtautumaan sosiaaliseen mediaan tapana tehdä pitkäaikaista myyräntyötä ja rakentaa työnantajabrändiä. Toimiston mahtavasta meiningistä ja uusimmasta teknologiasta blogaamalla voi start-uppikin saada paljon kovempia hakijoita, kuin vain laittamalla työkkärin sivuille ilmoituksen ja odottelemalla puhelinsoittoja. Tarkoitus ei ole markkinoida ja huudella työnhakijoiden perään, vaan pelkästään verkostoitua ja rakentaa jotain perus-presenssiä, että työnhakijoilla on valmiiksi joku positiivinen perustuntuma, kun se työpaikkailmoitus tulee vastaan.

Hyvä esimerkki tästä voisi olla esim. Joel on Software -blogi (käsitelty myös täällä). En usko, että Joelin tarvitsee kovin paljon nähdä vaivaa saadakseen erittäin kovia työnhakijoita. Blogissa ei ole mitään "tulisitte nyt meille töihin, pliiiis!" -tyyppistä maanittelua vaan pelkästään innostavaa ja mielenkiintoista asiaa. Aivan varmasti toimii.

Peräti yhden tärpin sain tästä kirjasta siis kasaan. Tuon verkostoitumispointinkin HBR on tehnyt paljon paremmin. Jos on syntynyt viimeistään 80-luvulla tai lukenut yhtään mitään uudempaa HR-kirjallisuutta, tästä kirjasta ei saa irti mitään uutta. Välttäkää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti