Syliin putosi melkoinen pino Kauppakorkeakoulun vanhoja oppikirjoja, joita olen tässä tutkaillut. Valittu hyllystä näyttävyyden ja nimen perusteella. Ensimmäisenä tuli luettua Tony J. Watsonin Organising and Managing Work, vuodelta 2002. Takakannen mukaan innovatiivinen uusi lähestymistapa johtamiseen, jossa käytäntö ja teoria yhdistyvät raikkaasti tms.
Moni kakku päältä kaunis, jne. Vaikuttaa lähinnä siltä, että tuli törmättyä johonkin peruskurssin materiaaliin, joka annetaan ensimmäisenä luettavaksi uusille fukseille. Hämmentävän johdantomainen ote koko kirjassa. Aivan käsittämättömän vähän jäi käteen mitään. Jotenkin voi jo pitää saavutuksena, että kirjaan saa laitettua niin vähän mitään sisältöä, että 400 sivun lukemisen jälkeen on sellainen olo, että mitään ei olisi oppinut.
Tässä suurin tekijä voi kuitenkin olla kirjan ja lukijan kohtaamattomuus. Watsonin suuri oivallus tuntuu olevan, että hän käyttää johtamisen ja organisoinnin teorioiden lisäksi yhteiskuntatieteellistä tutkimusta ja ajattelua apuna. Ekumeenisessa hengessä myös filosofeja ja psykologeja on otettu mukaan antamaan näkökulmaa aiheeseen.
Johtamisessa ja työpaikan organisoinnissa olisi Watsonin mukaan peräti otettava huomioon tunteita, politiikkaa ja se, että työntekijät ovat oikeasti ihmisiä. Vaikea vaikuttua, kun itse kuitenkin luki pääaineena yhteiskuntatieteitä. Kirja tuntuu argumentoivan jotain erikoista, täysin elämästä ja käytännöstä vieraantunutta näkökulmaa vastaan, jota joku ehkä jossain on harrastanut. En tiedä onko tällaiselle argumentaatiolle tilausta ja tarvetta sitten kauppakorkean puolella, mutta minulle anti oli ihan harvinaisen köykäistä.
Tyylistäkään en juurikaan perustanut. Luvatut "esimerkit elävästä elämästä" ovat pahasti keksityn tuntuisia, vaikka ilmeisesti jotenkin perustuvatkin tositarinoihin. Lisäksi niiden käyttö on tökeröhköä ja tarkoitushakuisen oloista. Erikoisen tyylitöntä meininkiä yleisesti. Lukion oppikirjan fiilis, vaikka sivuja on enemmän ja kannet komeammat.
Tätä blogia perustaessa harkitsin sen välillä, luenko omaehtoisesti ammattikirjallisuutta, vai lähdenkö suorittamaan jotain uusia opintokokonaisuuksien esim. avoimeen yliopistoon. Päädyin siihen, että minulle on eniten hyötyä lukea itse valitsemiani kirjoja aiheista, joista haluan oppia lisää ja mihin suuntaan kehittyä. Tällaista toimintaa on vaikeampi laittaa CV:hen, mutta toisaalta oppiminen voi olla tehokkaampaa ja paremmin kohdistettua, kuin jonkun johtamisen peruskurssin nimellisellä suorittamisella ja CV:hen kirjaamisella.
Tämän Watsonin kirjan lukeminen vahvisti käsitystä, että tämän blogin perustaminen oli hyvä valinta. Minulla on jäljellä vielä pari paksua oppikirjaa hyllyssä, joten ehkä niillekin on vielä annettava mahdollisuus. Toivottavasti yllättävät iloisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti