Jouduin kinkkisen paikan äärelle, kun Jaana Kettunen heitti pallon minulle HR-anarkistien blogisarjan ensimmäisessä osassa. Mikä mielestäni HR-alassa on kasvanut kieroon? Kuinka kaukaa alaa katson? Olenko niin ulkopuolinen, kuin aina väitän?
Aiheen kinkkisyys juontuu siitä, että olen sen verran ulkopuolinen, etten tiedä millainen tilanne juoksuhaudoissa on. Toisaalla HR-alalla otetaan valtavia harppauksia, toisaalla poljetaan harvinaisen pitkälle paikallaan. Useassa organisaatiossa HR-työlle ei koeta olevan tarvetta lainkaan.
Ehkä nämä jälkimmäiset kokijat ovat oikeassa. HR:n ei tarvitse olla välttämätön paha. Alihankkijat voivat hoitaa lomakkeiden leimaamisen. Ei HR-osastolle tee mitään, jos organisaatiosta löytyy jo muutenkin kykyä pitää ihmiset terveinä, asettaa heille mielekkäitä tavoitteita ja antaa palautetta asiallisesti.
Kieroutuneinta HR-alassa on, että sitä luullaan tarvittavan. Ihmisten kohteleminen ihmisinä ei pitäisi olla loputtoman vaikeata. Se on kuitenkin saatu vaikuttamaan siltä, kasaamalla organisaatioihin kerroksittain eri HR-ammattilaisia, jotka mukamas varmistavat, että kaikki on kunnossa.
HR-anarkistina esitän, että kaikille HR-alan ihmisille pitäisi antaa potkut. HR-ala ei voi olla tapa tekohengittää inhimillisyyttä ja käytöstapoja kestämättömästi toimivaan organisaatioon. Hengityskoneena toimimisen sijaan HR-ammattilaisten pitäisi tarjota erityisosaamista ja pitkälle jalostettua tietoa erityistilanteisiin ja auttaa johtoa toteuttamaan tavoitteitaan. Tämä tarkoittaisi käytännössä esimerkiksi konsultointia, in-house -koulutuksia tai prosessien ja työkalujen täydellistä päivittämistä.
Pitkälle jalostuneen erityisosaamisen tarjoaminen on yksi selkeä tehtävä, johon HR-alan häirikköjä tarvitaan. Ihmisten vaihtuvuuden ennustaminen tai yrityksen osaamistarpeiden ennakointi ovat esimerkki pitkälle jalostuneesta tietotaidosta, jonka tarjoaminen pitäisi olla HR-työn keskiössä. Toinen esimerkki ovat rekrytoinnit, jotka ovat minkä tahansa organisaation tärkeimpiä elinjäämiskysymyksiä. Skyhood Oy:n toimitusjohtaja Thomas Grönholm, miten rekrytointi ja rekrytointiala pitäisi laittaa uusiksi? Toimiiko homma yhä entiseen malliin, vai tulisiko jotain romuttaa ja unohtaa?
